Ystävänpäivän kunniaksi oppilaskunnan hallitus keksi koristella ruokalan sydämillä.

Maalarinteippi ei ollut tarpeeksi pitävää ja osa sydämistä varisi pitkin päivää.

Tämä oli ehkä joillekin mieleen, kaikki kun eivät arvosta ylimarkkinoituja hapatuspäiviä, tai niillä ei ole ketään jonka kanssa pussailla ja niitä siksi suututtaa kaikki.

Jossain vaiheessa omaankin mieleen alkoi hiipiä epäilys – onkohan tämä nyt jo vähän liikaa? Yhden päivän takia.

Varisseiden sydämien tilalle oli lätätty uusia. Nyt pahvisydämiä oli joka puolella, lattiasta kattoon.

Tilan loppuessa sydämiä alettiin ripustaa jo ihmisiinkin.